Puolustuslinjan sortuminen ja uutisten jakoa

Viikko on taas vierähtänyt edellisestä valivali-tekstistä. Nyt katson tarpeelliseksi kirjoittaa taas lisää. Migreeni iski eilen töistä tullessa. Jos tarkkoja ollaan, en muista ajomatkan loppukilometreistä juurikaan mitään. Sain myös jotain ihme oireita päänsärkyyn liittyen, olin ihan kuin jossain vieraassa paikassa, vieraan ihmisen kanssa enkä osannut kunnolla puhuakaan, vaikka olin kotona rakkaan Mieheni kanssa puhumassa suomen kieltä. Hohhoijjaa... Olo yltyi syömisestä ja särkylääkkeestä huolimatta yöllä siihen pisteeseen, että kuparinen meni rikki. Oksensin. Tosin mahassa ei ollut juurikaan mitään tyhjennettävää. Mutta usko siihen, että tämä tästä vielä helpottuu, on kova. Viikot juoksee kuitenkin eteenpäin ja mullahan on oikeasti kaikki ihan hyvin.

Hiihtolomaviikko ja kotipuolessa vierailu oli mukava, vaikkakin pahoinvointi paheni sillä reissulla ja jouduin perumaan tärkeän menon. Anteeksi, asianosaiset. Tapasin kotipuolessa ystäviä, joista osalle kerroin uutisia ja osalle en. Myös tulevia isovanhempia on informeerattu (lukuunottamatta Miehen isää). Uutiset otettiin vastaan sekalaisesti, mutta innostuneesti. Tuntui mukavalta. Lopuille kavereille tiedotamme sitten ultran jälkeen. Jos sitten oltaisiin vähän jo selvemmillä vesillä.