Vaaliehdokkaiden tapaan: Kiitos tuesta!

Heippa!

Laitan tämän blogin jäähylle ja otan sitten uudestaan käyttöön, kun taas joskus odotuksen myllerrystä koetaan. Minulla on uusi blogi, mutta se ei ole tällä tavalla avoin kaikille netin käyttäjille.
Sinne voi pyytää pääsyä vaikkapa sähköpostilla onervao @ gmail.com.

Kiitos kaikille lukijoille ja erityisesti kommentoijille.

Onerva, Mies ja Paavo

Jo

Oli meillä hurja yö,
synnytyksen suuri työ.
Äiti punki sekä huusi,
maailmassa lapsi uusi.
Nyt on kaikill' levon aika,
alkaa tästä elon taika.
-Paavon isä-



Meille syntyi Paavo lauantaina 18.10.2008 klo 3.54.
Pituutta 51cm ja painoa 3665g. Poika on täydellinen pakkaus ja voi hyvin.


Minä menetin synnytyksen jälkeen paljon verta (en siis varsinaisesti synnytyksessä) ja olen ollut jonkin verran heikossa kunnossa, mutta kyllä tämä tästä etenee. Kotiin päästiin eilen illalla. Olemme hurmoksissa.

Alkuelämän viimeisiä päiviä

Tänään kävimme äitipolilla tarkastuksessa. Paljoakaan ei ollut kohdunsuulla tapahtunut. Erinäisten väärinkäsitysten jälkeen kuitenkin saimme jonkinlaista lisätietoa, jonka jätän vielä salaisuudeksi. Kerronpahan vain, että ei tässä enää tarvitse niin kauaa odotella... ;) On meillä ainakin viikon päästä jo vauva. Nyt mietitäänkin mitä tehdään jäljellä olevilla päivillä ennen vauvan tuloa ja onhan tässä vielä se spontaanin käynnistymisen mahdollisuuskin.

42. raskausviikko

Olo on nyt semmoinen suht rauhallinen ja seesteinen. Mies on lomalla ja odotellaan siis yhdessä tositoimia. Sauvakävelemässä käytiin taas tänäänkin ja naapureitten ilmeet oli kyl näkemisen arvosia. Ne kun odottaa ihan hulluna et myö jo lähettäs laitokselle ja et ne pääsis rotinoita leipomaan :D Sit mää vaan lyllerrän lenkkivaatteet niskassa ja maha pystyssä pitkin käytäviä. Tai eihän se enää pystyssä niin oo, ku Kustavi on parkkeerannu jo niin alas. Kovasti luupäinen tuntuu olevan, kun luulee edelleen et kyljestä tullaan ulos... Ylihuomenna äitipolille tarkastukseen.

Vihonviimeinen neuvola (12)

Nyt ei olekaan enempää neuvolakäyntejä. Ensi tiistaiksi pitää soittaa yliaikaiskontrolli äitipolille.

rv:t 40+5
painoa lisää taas 612g/vko, kokonaisnousu alkupainosta 12 kiloa.
RR 128/81, oli niin omituiset paineet et terkka mittas uudestaan ja silloin tuloksena 134/78 eli nousussa on...
pissa puhdas

Sf-mitta 32cm
Kustavi raivotarjonnassa syvällä lantiossa ja sykkeet 138


Eli kaikki siis hyvin vauvalla, kunhan äiti kestäis. Viime yönä tajusin, että mitä myöhempään synnytys venyy, sitä aiemmin olen yksin kotona vauvan kanssa. Ensi viikko kun on opetusalalla syyslomaviikko ja mies pystyy olemaan poissa töistä sen seuraavan viikon, muttei oikein enempää. Muuten meiltä vähenee sitten vastaavasti joululoma tai kesäloma... No eipä tälle mitään voi, tasan ei käy onnenlahjat. Just kuulin yhdeltä paikkakuntalaiselta, jolla on laskettu aika ollu 6 päivää ennen minua, että käynnistävät synnytyksen viikon päästä! Eli silloin hänellä on viikot lukemisssa 42+4. Mukavaahan se on, jos synnytys käynnistyisi itsestään, vaan jos meillä noin pitkälle menee, ehditään olla kotona kolmestaan kokonainen viikonloppu... Edellyttäen, että kaikki menee hyvin eikä jouduta olemaan sairaalassa ylimääräistä. Tähän tilanteeseen tulee varmasti joku hyvä ratkaisu, eikä kaikki suju huonoimman vaihtoehdon mukaan, eikös?

Paremmalla mielellä

Yhdestoista raskauskuukausi käynnissä ja meitsi on vielä niin urheilullinen että. Vauhti ei päätä huimaa (ainakaan koko ajan), mutta jos tällä sais kroppaan vähän vauhtia niin kannattanee jatkaa h-hetkeen saakka.

Miltähän supistus tuntuu? Miten sen voi toiselle selittää? Tietääkö sitä varmasti sitten kun se tulee?



Ilmeisesti huomenna on taas työpäivä ellei yöllä nyt aivan hurjia tapahdu. Toisaalta tosi hyvä, saa hetkeksi taas itse asian pois päästä. Neuvola on sitten torstaina, toivottavasti sinne ei tarvitsisi enää mennä. Tai siis mukava on käydä, mutta juu nou... Torstaina olisi taas myöskin mammakokous kahvittelun tai teettelyn merkeissä, sinne olisi kyllä mukava päästä :)

Kasassa vielä

Fyysisestä olemuksesta on vaikea mennä sanomaan juuta tai jaata, toivon vain, että pää kestää loppuun saakka. Tällaiselle kärsimättömälle otukselle voi olla tosi vaikeata odottaa KÄRSIVÄLLISESTI. Tiedossa on juu, että "kyllä se sieltä jossain vaiheessa tulee" ja "kukaan ei ole jäänyt suutariksi" ja että "vauva tulee, kun se on valmis". Mutta tästä alkaa mahdollisesti elämäni henkisesti rankimmat kaksi viikkoa tai kolme tai yksi päivä tai viisi päivää tai... Joo tajusitte varmaan. Kustavia on jo ihan älyttömän kova ikävä ja haluaisimme molemmat jo päästä tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Kaikki on valmiina rakas, vain sinä puutut.

Melodramaattisen purkaukseni kevennykseksi pari kuvaa tältä päivältä. Naapurin täti sanoi, että synnytyksen voi saada käynnistymään venyttelemällä käsiä ylöspäin.

Neuvola 11 ja mammapiiri

Tänään oli siis neuvolakäynti ja iloisesti toivotettiin vielä, että "Nähdään ensi viikolla!" Niin se kyllä varmaan onkin. Tai että iloisemmin yllättyy, jos asennoituu siihen, että vielä pitkään odotellaan ja sitten se muksu päättääkin tulla :D

rv:t 39+4
painoa taas lisää 525g/vko, terkka sano et tarkka tahti
turvotus +
RR 116/79
Hb 119, käski mussutella lisärautaa silloin tällöin
pissa puhdas
Sf-mitta sama kuin viimeksi
Kustavi raivotarjonnassa, sykkeet 145 ja liikkeet normaalit

Eli aika perussetti, niinkuin eräät miespuoliset ystäväni ovat opettaneet ilmaisemaan.

Neuvolan jälkeen Mies kyytsäs minut kauppakeskuksen kahvilaan mammatapaamiseen. Oli jo toinen kerta ja on niin mahtava tunne, kun on tässäkin kaupungissa ihmisiä, joiden kanssa voi höpötellä päivän polttavista kysymyksistä. No voi varmasti arvata, mitä ne päivän polttavat on porukalla, josta yksi synnytti tänä aamuna tytön ja muut poksahtaa kuukauden kuluessa. Sitten meillä on vielä "tutor", jolla on 3½-kuukautinen poika. Sen kahvila- ja shoppailureissun jälkeen simahdinkin ihan täysin. Onneksi ehdin miehen kanssa samalle päivälliselle, sitten jo tätä tyttöä vietiinkin vauhdilla unten maille. Tätä tää on.