Ohi on

Odotus palkittiin. Perjantaiksi luvattu käynnistys unohtui, kun sitä edeltävänä yönä tuli supistus n. klo 4. Seuraava tuli vartin yli ja siitä tiesin herättää Miehen. Seuraavan supistuksen jälkeen soitettiin lapsenvahti ja sitä seuraavan jälkeen synnärille. Tunti Miehen herätyksen jälkeen oltiin synnärillä ja siitä reilun kahden tunnin päästä tyttö maailmassa. Nopeata toimintaa siis. Tyttö voi hyvin, äiti ei pääse kunnolla liikkumaan liitoskivun takia, mutta päivä kerrallaan. Kotiin päästiin tänään.

Unetonna

Kävin viime yön nukkumassa sairaalassa. Antoivat kipulääkettä ja rauhoittavia, vaan eipä se uni tullut sielläkään kunnolla. Voi vehka!

Täällä vielä

Enkä varmaan hetkeen täältä poistukaan. Tällä hetkellä suurin haave on saada tänä yönä edes pari tuntia unta. Huonolta näyttää. Polikäyntiä odotellessa. Viime viikko oli siitä aivan ihana, että Miehellä ei ollut kertakaikkiaan mitään töitä. Tänään on kuulemma sellainen saunailta, johon on aivan pakko mennä. Ja sitten torstaina alkavatkin kesän projektin palaverit. Jes. On se vaan niin, että hyvin saatiin siemenet sihdattua sillä tavalla, että molempien lapsien lasketut ajat sattuivat loman alle. Vaan eivät tajunneet muksut käyttää niitä lomia hyväkseen.

Oli ja meni

Eilinen päivä siis. Eikä oikein mitään missään. Jos tiedätte mitä tarkoitan. Laskuri näyttää nyt nollaa ja kaikki olisi valmista. Ilmeisesti myös tämä toinen lapsi on perinyt isältään huonon suunnistustaidon tai sitten kohdussa ei vaan kertakaikkiaan ole opastuskylttejä "Tästä ulos" riittävästi. Yliaikaiskontrolli on varattu ensi viikolle ja vaikka toiveita on  vielä siitä, että sinne ei tarvitsisi mennä, alkaa ajatus väkisinkin kääntymään käynnistykseen. Ei sillä, tapa sopi minulle viimeksikin, vaikka se olikin ihan hirvittävän rankka ja kivulias kokemus. Mutta eikös ne synnytykset ruukkaa olla joka tapauksessa. Mieli on ihan hyvä, kroppa vaan ei tahdo jaksaa. Mutta näitten kipujen kanssa on porskutettu tähänkin asti, niin kyllä tässä vielä pari viikkoa kestää olla.

Ai niin, ja tänään oli neuvolakin

rv:t 40+1
RR 117/75
pissa puhdas
paino oli pysynyt samassa, aivan kuin edellisellä käynnilläkin viikko sitten
Hb 123
Vauvan syke 145 (kuulemma vahva ja tasainen)
Sf-mitta 33 (viimekertaiseen 31 senttiin siis lisää, terkka arveli johtuvan vauvan asennosta)
Terkka kokeili vauvan asentoa ja kuulemma syvällä lantiossa ollaan. Viime viikon torstaina oli kipeä päivä, ilmeisesti siellä on jotain edistystä silloin tapahtunut. Jee!

Kypsä mamma

Tässä on nyt osa tekstiä muutama viikko sitten kadonnutta (tietokoneet helpottaa elämää...) ja osa tänään päivitettyä. Yritys blogin päivitykseen siis on ollut hyvä, vaan käytännössä se ei ole onnistunut.

Tämä odottaja alkaa olla aika kypsä tähän odotukseen. Alapää on ollut nyt yli puoli vuotta kuin pesäpallomailalla hakattu ja unta saa liian vähän ja jalat on turvoksissa ja on suonenvetoja. Tulis jo.

Neuvola 6 23.3.2010

Raskausviikot 31+1

RR 119/78

painoa +300g/vko (elämässäni kääntyi taas uusi luku, uusi kymmenluku painossa...)

Hb 127

pissa puhdas

Sf-mitta 27

Mölliäisen syke 145

Polikäynti 30.3.2010 (veritulppariskikäynti)

 viikot 32+1

RR 123/79

painoa +900g/vko (tosin oli eri vaaka kuin neuvolassa)

pissa puhdas

lapsiveden määrä normaali

painoarvio n. 2,0kg

Mölliäinen raivotarjonnassa

Makasin (sikiön) sydänkäyrällä yli puoli tuntia, anturit irtosivat pariin otteeseen ja tulosteesta tuli aika sekalainen (välillä syke näytti 50 ja välillä 180) mutta kuulemma hyvältä näytti. Sain Klexane-napapiikkikuurin loppuraskauden ajaksi ja kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen. Tämä oli odotettavissa, mutta ei se, että sain kohonneen painoni mukaan juuri sen seuraavan kokoluokan piikin, joten apteekkimaksut nousivat taas. On se vaan järkyttävää maksella useamman satasen laskuja apteekkiin. Laskeskelin pitkällä matikalla, että piikin hinnaksi tulee 4 euroa. En vaan enää muista, oliko se ennen vai jälkeen KELA-korvausten... Kätilö kyseli edellisestä synnytyksestä ja mahdollisista toiveista seuraavaa ajatellen, mutta jotensakin jäi semmoinen kiireinen ja välinpitämätön tunne siitä hetkestä. Muuten saatiin kyllä tällä käynnillä erittäin asiallista ja suorastaan täyteläistä palvelua. Kun vielä seuraavana päivänä kolahti postiluukusta valmis ajanvaraus seuraavalle käynnille, ei voinut kuin olla tyytyväinen. :)

Neuvola 7 9.4.2010

raskausviikot 33+4

RR 125/83 (Paavo oli taas mukana ja varmasti sai tempauksillaan nostettua mun verenpainetta. Mies totesi, että täähän on sitten se normaalilukema, kun ei tää meno rauhoitu tästä kotona.)

paino oli sama kuin äitipolikäynnillä

pissassa glukoosia. Tässä vaiheessa taas terkkari kysyi, että olenko käynyt sokerirasituksessa (asiaa oli kysytty parilla neuvolakäynnillä ja äitipolillakin, mutta mitään ei tapahtunut vaikka vastasin kieltävästi) Hän katseli hieman papereitani ja totesi, että ensimmäisellä käynnillä on päätetty sokerirasituksesta, mutta kukaan ei ole muistanut kertoa milloin siihen pitää mennä. Kävin sitten 16.4. juomassa litkua 12 tunnin paaston jälkeen, mutta en ole muistanut neuvolan soittoaikaan soittaa tuloksia... Joopa joo. Ehkä maanantaina.

Sf-mitta 28,5 (kuulemma hyvä lukema)

Mölliäinen edelleen raivotarjonnassa (toivottavasti ei enää innostukaan kääntymään) ja sykkeet 135

Polikäynti 27.4.2010

raskausviikot 36+1

RR 134/78 (huh, huh)

painoa oli tullut edelliseen polimittaukseen 450g/viikko

pissa puhdas

painoarvio 2,8kg (kuulemma keskiarvovauva)

Lääkäri olikin tuttu ja pienen alkujärkytyksen jälkeen (outoa levittää haaroja tutulle) kaikki sujui TODELLA mallikkaasti. Saatiin varmaan vähän ekstrakohtelua... mm. 3D-ultraa ja uuteen synnytysosastoon tutustumista.

Neuvola 8 11.5.2010

38+1

RR 117/83 (olin jo tässä välissä ehtinyt epäillä raskausmyrkytystä ja olin hankkinut lainaan oman verenpainemittarin)

painoa edelliseen käyntiin lisää 600g/viikko (terkkari epäili turvotusta reilun painonnousun syyksi)

pissa puhdas

sf-mitta 31

sikiön sykkeet 140

Pientä nipistelyä tässä on ollut havaittavissa polikäynnin jälkeen, liekö Mölliäinen laskeutunut alaspäin. Mutta mitään varsinaiseen synnytykseen viittaavaa ei ole ollut. Mutta enää alle neljä viikkoa ennenkuin varsinainen häätö tapahtuu. Toivoisin toki, että tulisi ennen sitä. Saisi kokea ihan luonnollisen synnytyksen.

Lääkärineuvola 5

Neuvolalääkäri 24.2.2010

Raskausviikot 27+2

RR 123/79

painoa +500g/vko (apua, kohta rikotaan taas uus kymppi)

Hb 126

Sf-mitta 24 (jos osaan tuon neuvolakortin kaavion tulkita, niin keskikäyrällä mennään mahan kasvun suhteen)

Mölliäisen syke (onneks omaa ei mitattu) 142

Vauva poikittain mahassa. Mölliäinen ei seuraa isoveikkansa jalanjälkiä. Paavo asettui lähtöasemiin jo puolenvälin maissa...

Verestä oli se öö... vasta-ainetitteri hävinnyt. Silti tarvitsee käydä verikokeissa ja nyt tästä eteenpäin nimenomaan käydä. Neuvolajärjestelmä on taas uusiutunut eikä ne ota verikokeita siellä. Täytyy siis tallustaa lähetteen kanssa laboratorioon otattamaan kokeita. Idioottimaista! Just kun ehti taas ajatella, että terveydenhuollossa sentäs neuvolatoiminta toimii hyvin. Eihän siinä tallustamisessa mitään vikaa ole, vaan siinä, että kun kaikki laboratoriokokeet on keskitetty keskusterveysaseman laboratorioon, joutuu siellä odottamaan yleensä aika kauan vuoroaan. Onneksi Mies on iltatöissä, ettei tarvitse Paavoa ottaa mukaan sinne odotusaulaan...

Olo on muuten aika uupunut. Neljättä viikkoa valuva nenä ja liitoskivut, suonenvedot ja levottomat jalat eivät oikein edistä jaksamista. Neuvolalääkäri oli kirjoittamassa taas sairaslomaa, vaan yritin sanoa, etten voi jäädä, koska oppilaille ei saa sijaista... Ennen kuin kukaan ehtii varoitella, tunnistan kyllä lomantarpeeni sitten, kun olo on jo niin kauhea, ettei muuten pärjää kuin jäämällä kotiin. Tällä hetkellä työnteko tuntuu hyvältä vaihtelulta lapsen- ja kodinhoitoon, vaikkakin se (työ) ainakin nyt hiihtoloman kynnyksellä tuntuu TODELLA raskaalta. Onneksi Mies sai järjestettyä yhteen paikkaan sijaisen, joten todennäköisesti pääsen vähentämään työtaakkaani yllättävän pian. Jes!

Lomalla käymme kyläilemässä molemmissa mummoloissa sekä kavereiden luona ja harvinaista kyllä, ehdimme olla pari päivää ihan vaan kotona keskenään. Luksusta! Lisäksi ajattelin olla niin ahkera ja aikaansaava, että täytän äitiysrahapaperit ja menen KELAlle istumaan ja selittelemään maanantaina.

Tänään lähdemme laulamaan ja soittamaan ystäväni tyttären nimiäisiin. Vähän jänskättää, minkä nimen he ovat päättäneet lapselleen antaa. Toivottavasti ei ole sama kuin meidän tyttönimiehdotus... (kauhea sana ja kauhea ajatus) :)

Alle sata?

Katottiin juuri Miehen kanssa tuota blogin yläreunan raskauslaskuria silmät pyöreinä. Alle sata? Kuka ne päivät on syöny? Paljastakoon heti itsensä.

Mölliäinen on hyvinkin aktiivinen mahassa köllijä. Edelleen mietityttää, että vaikka päiviä on alle sata, on niitä kuitenkin yli kolme kuukautta. Miten ihmeessä selviän tuon otuksen rytyytyksestä sitten kun se on isompi ja vahvempi? Jaloista vetää suonta melkein joka yö ja liitoskivut ovat koko ajan (tietysti) pahentuneet. Onpa pari kertaa päässyt Mieskin kiskomaan minua sohvalta tai laittamaan kenkiä jalkaan, kun ei ole kipujen takia nämä arkitoimet omatoimisesti onnistuneet. Vatsa on somasti pyöreä niinkuin töissä oppilaat sanovat. :) Kuvassa vasemmalla puolivälin maha Paavosta ja oikealla puoliväli Mölliäisen kanssa. Pahoittelen kuvassa näkyvää paljasta pintaa. Mahat ovat hieman erikokoiset (tosin on mallikin vähän saanut lisäkiloja...) Puolivälikin on ohitettu jo kauan aikaa sitten, mutta tuo on ainoa mahakuva tästä tulevasta lapsesta. Että ai miten niin päivät vilistää?

Neuvolat 3 ja 4

En näköjään joulukuun neuvolaa tänne laittanutkaan, korjataan asia heti.

3. neuvolakäynti 17.12.2009
17+3
RR 121/79
paino +72g/viikko
Hb 128

Sf-mitta (kohdunpohjan korkeus) 18cm
Mölliäisen syke 145


4. neuvolakäynti 20.1.2010
22+2
RR 133/81 (kauheen korkee!)
paino +535g/viikko (hups :))
Hb 135
Sf 20 (tosin kuulin mitatessa sentit 22, mutta sama se)
Mölliäisen syke 150
Liikkeet ++

Ja mikä parasta, vasta-aineet verestä on hyvinnii laskussa. Jee!

Eilisen neuvolan jälkeen tuli illan kauppareissulla töitten jälkeen semmonen tosi outo olo ja ehdin jo miettiä, että Mölliäinen ei varmaan paina vielä edes puolta kiloa, että eihän semmonen pärjää mitenkään ulkomaailmassa. Onneksi olo meni ohi, mutta tänään aion joka tapauksessa ottaa vähän rauhallisemmin (onneksi tänään ei ole töitä...). Onneksi tuo otus tuolla mahassa liikuskelee sen verran vilkkaasti, ettei enää ole huoli päällimmäisenä päässä.

Jompikumpi

Kävimme aiemmin tällä viikolla rakenneultrassa. Täti tarkasti kaikki tarkastettavat kohteet ja sanoi, että näkyypä kauniisti sydämen eri osat. Joskus kuulemma saa vähän arvailla. Oli paikallaan kädet, jalat, vatsalaukku, isot aivot, pikkuaivot, munuaiset, virtsarakko. Selkäpuolella oli iho ehjä, niinkuin pitääkin. Kovasti taas etukäteen jännitti, että onko kaikki ok. Nyt saa taas hetkeksi huoahtaa. Kovasti Mölliäinen itsestään ilmoitteleekin liikkeillä. Vähän jännittää millaista rytyytystä loppuraskaudessa on luvassa, kun nyt jo tuntuu tämän verran, vaikka istukka on taas kohdun etuseinässä. Mutta parempi tietysti näin päin.

Paremmalla puolella

Joulut ja vuodenvaihteet ja puoliväli takana. Jee! Vähemmän jee on se, ettei liikkuminen meinaa aina onnistua, on sen verran noita liitoskipuja. Ja joo, jo nyt, tai oikeammin ne on ollu ihan alusta saakka. Se eka neuvolalääkäri arveli, että ekassa raskaudessa on tullut joku pysyvä vaurio, joka nyt sitten vaan tuntuu ärhäkämmin.

Mieli on valoisampi, vaikkei lomalla kovin paljon tullut levättyäkään (lukuunottamatta eilista, nimimerkillä heräsin puoli yhdeltä). Ehkä se johtuu noista Minna-Martin voimistuvista potkuista ja kuperkeikoista. Mies tosin jo hätäili, että pitää Mölliäisen rajoittaa menoa ettei piuhat mene solmuun.

Olin tässä eräänä päivänä suurehkossa kulttuuritapahtumassa, jossa esitykset liikutti niin paljon, että ne laukaisivat napakan supparin, ei kipeän, mutta tuntuvan. Ja pitkä istuminen aiheutti sen, ettei noin 400 metrin kotimatkasta meinannut tulla mitään. Pääsin kuitenkin köpöttelemällä ja pysähtelemälläkin, vaikka pakkasta aika paljon olikin.

Seuraavaksi odotellaan sitä rakenneultraa, jossa sitten näkee onko tulokkaalla kaikki kohdallaan. Yritän suhtautua tällä kertaa positiivisesti, vaikka olenkin peruspessimisti.