Täällä vielä ja varmaan pitkään

Niin siis että ei olla laitoksella. Ei oo oikein semmonen olo, että tää täältä vielä pariin viikkoon ulkoistuis.

Tänään tehtiin taas iso hankinta. Tai se alko eilisestä. Olin perhevalmennusystävieni kanssa kävelyllä ja puhuttiin siitä, et jos meinaa hankkia vaunut ni nyt ois aika yhestoista hetki toimia. Sit illalla ennen venytystuokioita sain ihan kauheen hermokohtauksen et nyt ei saada enää mistään vaunuja (ja joo, alkuperänen ajatus oli pärjätä alkuun ilman...) Sit Mies lähti mittanauhan kanssa lopulta keskellä yötä mittaamaan hissin tilavuutta ja minä selasin vaunukuvastoja. Tänään sitten ajettiin lastentarvikeliikkeeseen ja aattelin et niil on varmaan ihan sikapitkä toimitusaika. No Mies valitsi värin ja minä vaunun mallin, juuri näin päin, (ja siis välikommenttina: Mies on värisokea ja yleensä aika arka kaikkien värijuttujen kanssa) mutta tästä hän oli varma: meidän Kustavilla on nyt Emmaljungan City Crossit, pohjavärinä beige, kuviona vaaleanpunaiset hirvet :D Ei siinä, eipähän pääse poika valittamaan sukupuolisidonnaisesta kasvatuksesta. Ja voihan se olla, että tällä hautomisella siltä sulaa munatkin pois...

Nyt on sitten vaipanvaihtopistettä lukuunottamatta kaikki tarpeelliseksi arvelemamme ostettu, vielä kotona on hieman ompelustöitä. Esimerkiksi lakanoita on vielä tasan yhdet. Kaapissa oottaa perintölakanat pilkkomista ja kanttaamista. Niin ja jos jollakin on tarkoituksena ostaa jotain mukavaa vaatetta vauvalle ulostulijaislahjaksi, vinkkinä, että 62-senttisiä vaatteita on jonkun verran jo kaapissa. Isompia kokoja sitten ei vielä olekaan kovin paljoa. Ai niin ja ostamme luultavasti vielä jonkun pikkuhaalarin, koska näimme valokuvan pikkuisesta, joka meinasi hukkua ä-pakkauksen vanuhaalariin. Eipä tällaista älyä, kun kokemusta pienistä ei ole. Ne on ihan tosi pieniä ne vauvat (paitsi se pää...)

Elefanttinainen ja neuvola 10

Tuuuurrrrvoootuslaaauluuuu soooooiiii, tuuuuurrrrvooootuuslaaaauluuuu sooooi... Toi mustavalkokuva ei paljasta koko totuutta, niinpä vielä toinen kuva (joka sekin vähän antaa liian kiltin kuvan noista jaloista). Kengät ei mee enää jalkaan, varsinkaan iltaisin ja jalat on tosi kipeet ja ne puutuu helposti. Jipii.

Tänään kävin varaamassa kaunistautumisajan. Ylihuomenna semmoinen mukavantuntuinen kosmetologi-ihminen värjää ripseni ja kulmakarvani nätiksi. Ei säikähä muksu äitiään ihan totaalisesti ulostullessaan. Ihanaa saada vielä lisää hemmottelua. Mies järjesti miulle eilen jalkakylvyn kera raspauksen ja rasvauksen. Ah, ihanuutta. Kaupan päälle sain pienen niskahartiahieronnan ja pusuja. On toi vaan mahtava pakkaus.

Tänään oli (taas) neuvola. (joo, sillon alkuun olin sitä mieltä, että neuvoloita on liian vähän, mut nyt kun käy joka viikko... Alussa ois ollu enempikin kysyttävää, vaikka siis nyttenkin menee aina höpötellessä kauheesti aikaa siellä neuvolassa) Mies totes et hyvä et pääsen puhumaan niitten perhevalmennusryhmäläisten kanssa kahvilassa, kun enhän mie muuten puhu kun sen ja terkan kanssa. Ja voitte uskoa, että sitä puhetta riittää. Oon ku mikäkin papupata. No, ne, jotka tuntee, tietää, ettei oo tapahtunu siis suurta muutosta persoonallisuudessa sen suhteen raskausaikana. :)

rv:t 38+3
painoa lisää 525g, terkka epäili turvotuksen vaikuttavan mun painonheilahteluihin
RR 119/77 (jes)
pissa puhdas
sf-mitta 31,5
Kustavi rt:ssa
sykkeet 140
liikkeet ++

Eli aika peruskäynti.

Eilen kattelin sitä nelosen uutta Sairaala-sarjaa ja kyllä ponnistin sen synnyttäjän kanssa ja jännitin rystyset valkosina. Jotenkin tajus sen voimattomuuden tunteen ihan taas eri lailla. Ja tulihan sitten taas itku, kun se lapsi tuli siihen rinnalle. Sitä kattelin, et ei vissiin pidä paljoo katella jalkojen väliin (no ei kyllä tuu varmaan katottuakaan) kun lapsi vihdoin näkee päivänvalon. Sen verran tuli skifisarjat mieleen siitä kinan, liman ja veren peittämästä, sinisestä, punanaamaisesta ihmisenalusta. Ja tarkennettakoon vielä, että sitten siinä rinnalla se oli taas niinku niin hellyttävä, että ei niitä kyyneliä voinu estää millään... Mistähän sitä sitten itse kaivaa semmoisen leijonan raivon siihen viimeiseen ponnistukseen?

Ai niin tää isyyspakkaus

Olin ihan unohtanut tuon isyyspakkauksen kuvan. Siis tuon annoin jo heinäkuussa, kun sain äitiyspakkauksen, mutta asia on jäänyt ihan kokonaan muistista. Jos listan teksti ei näy, teen sen sitten vielä uudestaan ihan suoraan tekstinä. Oli kovasti innoissaan tuo tuleva iskä ja mukava oli yhdessä tutkia pakkauksia. Ihmettelihän tuo, että millä ajalla olin pakkauksen kasannut, mutta naisellahan pitää olla salaisuutensa.

Muokkausta: Tässä tää teksti ja mun ihanaa runosuonen sykintää. Bodyssa oli vielä itse maalattu teksti: EDESSÄ: Kyllä mie kestän, kun isi soittaa ja laulaa... TAKANA: ...kunhan saan kuulosuojaimet korvilleni

ISYYSPAKKAUS

Sisältö

Baby blues - Alaston salissa
Vanhemman ohjekirja

KYLPYVEHKEET
amme
vauvan pesuneste - vauvan pesua varten
miesten saippuaa - Isin pesua varten
vauvan pyyhe
Isin oma pyyhe

hoitopyyhkeitä
sinkkivoide - vauvan pyllylle
bokserit - Isin pyllylle

SELVIYTYMISTARVIKKEITA
pyykkipoikia - Jos hajuhaitat käyvät liikaa nenään, tässä apu, älä kärsi enää.
kumihanskat - Iho puhdas pehmoinen kakalta suojautuu, ei tartu haju, likaisuus, vaan pehmoisuus jatkuu.
korvatulpat ja Särkylääkettä - Huuto öisin kovaksi saattaa muuttua, tulpat korviin ja pää tyynyyn, ei pidä suuttua. Jos huuto aamulla takaraivossa tuntuu, pillereillä päivä iloks muuntuu.
esiliina vaipanvaihtoa ja äidille kokkausta varten
Kolmen ruokalajin menu äitiä varten

MUUTA
body lapselle
vauvan kuulosuojaimet
Tutti - Vauvan suuhun
Suffelipuffeja - Isin suuhun, muista tarjota äidille

Mustanaamio

Kodin vaeltava haamu, liikkuu yhtä hämärästi öisin kuin päivisinkin. Laahustaa ylipitkät mammahousut jalassa lähinnä väliä sänky-vessa-sänky.

Eilen oli aikas karsea päivä. Luulin jo, että kehä on kierretty ja nyt lähdetään alusta taas päänsäryn ja pahoinvoinnin kanssa. Ainoa selkeä ero oli se, että tuossa edessä möllöttää nielaistu rantapallo. Jouduin peruuttamaan työnkin, jossa siis olen nimenomaan tiistai-iltaisin käynyt pari tuntia. Onneksi työnantajien ehtona on "minun vointini mukaan". No sain sijaisen, vaikka peruutinkin aika myöhään. On se vaan kumma, miten en pysty nauttimaan tästä lomasta, vaan ressaan asioilla, joilla ei tarvitsisi ressata. Peruutettuani menoni tunsin huonoa omatuntoa. Juuri se ajatus, että olenko minä oikeasti niin huonossa kunnossa, etten voi mennä. Hitto vie, joka paikassa toitotetaan, että nyt on aika levätä ja ottaa omaa aikaa ja mitä tekee sementtipäinen Onerva? Suree töistäpoissaoloa. Hohhoijjaa.

Maanantaina oli neuvola ja tässäpä näitä tilastoja:

rv:t 37+2
painoa lisää 890g/vko, huh, se on jo paljon. Tosin oon turvoksissa varsinkin jaloista, mutta silti. Ja suklaan syömistähän en voi lopettaa, en.
turvotus +
RR 130/74
pissa puhdas
Hb 117 (terkka käski syödä lisärautaa pari kertaa viikossa, ettei hemppa pääse ihan tipahtamaan synnytystä kohti mennessä)
Kustavi edelleen pää syvällä lantiossa, sykkeet 135, liikkeet++
Sf-mitta 31 eli edellisten viikkojen romahdus oli otettu myös vatsankasvuna kiinni. Nyt mennään lähellä keskikäyrää. (kyllä noi käyrät muuten stressaa ja raivostuttaa)


Maanantaina oli myös eka perhevalmennus, tosin mies ei päässyt töitten vuoksi mukaan. Siellä käsiteltiin lapsivuodeaikaa, imetystä, äidin toipumista ja sen sellaista. Suurin osa tiedoista oli ennalta tuttua edes jotenkin, mutta nyt kun kaiken kuuli samalla kertaa, tuli aivan sellainen olo, että kaikki ei olekaan salatiedettä. Nyt on jotenkin valmiimpi Kustavin näkemiseen ja odotankin synnytystä ihan eri innolla.

Tänään oli vuorossa toinen eli viimeinen valmennus (jossa oltiin molemmat), jossa keskusteltiin isäksi ja äidiksi tulemisesta ja turvallisesta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta ja sit katsottiin semmoinen lapsenhoitovideo jostain 90-luvun alkupuolelta :D Voi sitä opetusvideomeininkiä. Toisaalta on mahtavaa, että neuvolasysteemi on olemassa juuri tuollaisena, mutta nuo kaikki suositukset lisäävät ainakin meidän uusien vanhempien paineita. Esimerkiksi mahallaan nukuttamisesta sanottiin vielä videolla että vauvan voi huoletta laittaa mahalleen, koska se saattaa helpottaa mahavaivoja. Lastenneuvolan terveydenhoitaja totesi sitten videon jälkeen, että tätä ei suositella, koska ehkä ja mahdollisesti se saattaa lisätä kätkytkuoleman riskiä. Mun tietojen mukaan siskoni ei 70-luvulla suostunut nukkumaan kuin mahallaan. Koko ajan neuvotaan käyttämään maalaisjärkeä ja sitten pelotellaan kaikenlaisilla riskeillä. Toivottavasti sitä osaa toimia oman lapsen kohdalla juuri niinkuin hänelle on parasta. Tästä onneksi asiantuntijatkin ovat samaa mieltä, että lapsen omat vanhemmat ovat hänen parhaita hoitajiaan ja että he tuntevat lapsensa parhaiten. Mukava oli tavata samassa tilanteessa olevia pariskuntia. Äitien kanssa vaihdettiinkin sähköpostit ja puhelinnumerot, jotta voi jatkossakin pitää yhteyttä.

Ai niin ja siis Mustanaamion kanssa on muutakin yhteistä kuin varjoissa kulkeminen vuorokaudenajasta riippumatta. Se on nimittäin mustat rinkulat silmien ympärillä.

Äitipoli 2: toisella kerralla kaikki sujuu jo paremmin

Viimeinen lääkärikäynti tänään käyty. Käytiin siis äitipolilla, kun olen Klexane-odottaja.

rv:t 36+4
painoa lisää semmoiset noin 550g/viikko, ne ei sitä laskenu sillä laskurilla ni summittaisesti ite katoin
RR 135/83

Sit tutkittiin alapäätä ja voi vehka, kun se tuntui ikävältä se lantion luiden ronklaus. Siin oli kaksi lääkäriä, erikoistuva naislääkäri ja sitten valvova mieslääkäri ja se ukko vaan sano et ihan rentona vaan et laitat jalat ihan rennoiksi. No joo, kyllähän se niissä tuntemuksissa on helppoa...

Lapsiveden määrä oli normaali.
Painoarvio 2,7kg eli noustiin jo lähelle 0-käyrää, mahtavaa!

Kustavi on edelleen raivotarjonnassa ja lääkärin mukaan aika alhaalla jo.
Niin, ja isot oli pallit
Sydänkäyrillä käytiin (vasemmalla kyljellä makasin kuten edellisellä kerrallakin) ja vasta-ainelabroissa, kaikki ilmeisesti varsin ok. Tällä käyntikerralla ei tarvinnut enää jännittää käytännön asioita, ellei virtsanäytteen antamista sellaiseksi lasketa. Oltiin kuin vanhoja konkareita. Nyt sitten seuraavan kerran sinne polille synnytyksen käynnistyessä (tai sinne yliaikaiskontrolliin...)

Viime viikonloppu menikin mukavasti kotiseudulla. Oli aivan mahtavaa vielä nähdä kaikkia kavereita ennen h-hetkeä, mutta jo tuli heti maanantaina isot itkut, kun on jo ikävä kaikkia. Nää hormoonit... Reissulla tuli myös mieleen monen monta aihetta, josta voisin vielä kirjoittaa blogitekstejä. Oli se vaan niin jännää huomata, miten erilaiset asiat eri ihmisiä kiinnostaa raskaudessa ja lapsessa. Juuri tällä hetkellä vaan silmät eivät pysy enää auki, niin ehkäpä päivitykset jäävät toiseen kertaan...