Elefanttinainen ja neuvola 10

Tuuuurrrrvoootuslaaauluuuu soooooiiii, tuuuuurrrrvooootuuslaaaauluuuu sooooi... Toi mustavalkokuva ei paljasta koko totuutta, niinpä vielä toinen kuva (joka sekin vähän antaa liian kiltin kuvan noista jaloista). Kengät ei mee enää jalkaan, varsinkaan iltaisin ja jalat on tosi kipeet ja ne puutuu helposti. Jipii.

Tänään kävin varaamassa kaunistautumisajan. Ylihuomenna semmoinen mukavantuntuinen kosmetologi-ihminen värjää ripseni ja kulmakarvani nätiksi. Ei säikähä muksu äitiään ihan totaalisesti ulostullessaan. Ihanaa saada vielä lisää hemmottelua. Mies järjesti miulle eilen jalkakylvyn kera raspauksen ja rasvauksen. Ah, ihanuutta. Kaupan päälle sain pienen niskahartiahieronnan ja pusuja. On toi vaan mahtava pakkaus.

Tänään oli (taas) neuvola. (joo, sillon alkuun olin sitä mieltä, että neuvoloita on liian vähän, mut nyt kun käy joka viikko... Alussa ois ollu enempikin kysyttävää, vaikka siis nyttenkin menee aina höpötellessä kauheesti aikaa siellä neuvolassa) Mies totes et hyvä et pääsen puhumaan niitten perhevalmennusryhmäläisten kanssa kahvilassa, kun enhän mie muuten puhu kun sen ja terkan kanssa. Ja voitte uskoa, että sitä puhetta riittää. Oon ku mikäkin papupata. No, ne, jotka tuntee, tietää, ettei oo tapahtunu siis suurta muutosta persoonallisuudessa sen suhteen raskausaikana. :)

rv:t 38+3
painoa lisää 525g, terkka epäili turvotuksen vaikuttavan mun painonheilahteluihin
RR 119/77 (jes)
pissa puhdas
sf-mitta 31,5
Kustavi rt:ssa
sykkeet 140
liikkeet ++

Eli aika peruskäynti.

Eilen kattelin sitä nelosen uutta Sairaala-sarjaa ja kyllä ponnistin sen synnyttäjän kanssa ja jännitin rystyset valkosina. Jotenkin tajus sen voimattomuuden tunteen ihan taas eri lailla. Ja tulihan sitten taas itku, kun se lapsi tuli siihen rinnalle. Sitä kattelin, et ei vissiin pidä paljoo katella jalkojen väliin (no ei kyllä tuu varmaan katottuakaan) kun lapsi vihdoin näkee päivänvalon. Sen verran tuli skifisarjat mieleen siitä kinan, liman ja veren peittämästä, sinisestä, punanaamaisesta ihmisenalusta. Ja tarkennettakoon vielä, että sitten siinä rinnalla se oli taas niinku niin hellyttävä, että ei niitä kyyneliä voinu estää millään... Mistähän sitä sitten itse kaivaa semmoisen leijonan raivon siihen viimeiseen ponnistukseen?