Mustanaamio

Kodin vaeltava haamu, liikkuu yhtä hämärästi öisin kuin päivisinkin. Laahustaa ylipitkät mammahousut jalassa lähinnä väliä sänky-vessa-sänky.

Eilen oli aikas karsea päivä. Luulin jo, että kehä on kierretty ja nyt lähdetään alusta taas päänsäryn ja pahoinvoinnin kanssa. Ainoa selkeä ero oli se, että tuossa edessä möllöttää nielaistu rantapallo. Jouduin peruuttamaan työnkin, jossa siis olen nimenomaan tiistai-iltaisin käynyt pari tuntia. Onneksi työnantajien ehtona on "minun vointini mukaan". No sain sijaisen, vaikka peruutinkin aika myöhään. On se vaan kumma, miten en pysty nauttimaan tästä lomasta, vaan ressaan asioilla, joilla ei tarvitsisi ressata. Peruutettuani menoni tunsin huonoa omatuntoa. Juuri se ajatus, että olenko minä oikeasti niin huonossa kunnossa, etten voi mennä. Hitto vie, joka paikassa toitotetaan, että nyt on aika levätä ja ottaa omaa aikaa ja mitä tekee sementtipäinen Onerva? Suree töistäpoissaoloa. Hohhoijjaa.

Maanantaina oli neuvola ja tässäpä näitä tilastoja:

rv:t 37+2
painoa lisää 890g/vko, huh, se on jo paljon. Tosin oon turvoksissa varsinkin jaloista, mutta silti. Ja suklaan syömistähän en voi lopettaa, en.
turvotus +
RR 130/74
pissa puhdas
Hb 117 (terkka käski syödä lisärautaa pari kertaa viikossa, ettei hemppa pääse ihan tipahtamaan synnytystä kohti mennessä)
Kustavi edelleen pää syvällä lantiossa, sykkeet 135, liikkeet++
Sf-mitta 31 eli edellisten viikkojen romahdus oli otettu myös vatsankasvuna kiinni. Nyt mennään lähellä keskikäyrää. (kyllä noi käyrät muuten stressaa ja raivostuttaa)


Maanantaina oli myös eka perhevalmennus, tosin mies ei päässyt töitten vuoksi mukaan. Siellä käsiteltiin lapsivuodeaikaa, imetystä, äidin toipumista ja sen sellaista. Suurin osa tiedoista oli ennalta tuttua edes jotenkin, mutta nyt kun kaiken kuuli samalla kertaa, tuli aivan sellainen olo, että kaikki ei olekaan salatiedettä. Nyt on jotenkin valmiimpi Kustavin näkemiseen ja odotankin synnytystä ihan eri innolla.

Tänään oli vuorossa toinen eli viimeinen valmennus (jossa oltiin molemmat), jossa keskusteltiin isäksi ja äidiksi tulemisesta ja turvallisesta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta ja sit katsottiin semmoinen lapsenhoitovideo jostain 90-luvun alkupuolelta :D Voi sitä opetusvideomeininkiä. Toisaalta on mahtavaa, että neuvolasysteemi on olemassa juuri tuollaisena, mutta nuo kaikki suositukset lisäävät ainakin meidän uusien vanhempien paineita. Esimerkiksi mahallaan nukuttamisesta sanottiin vielä videolla että vauvan voi huoletta laittaa mahalleen, koska se saattaa helpottaa mahavaivoja. Lastenneuvolan terveydenhoitaja totesi sitten videon jälkeen, että tätä ei suositella, koska ehkä ja mahdollisesti se saattaa lisätä kätkytkuoleman riskiä. Mun tietojen mukaan siskoni ei 70-luvulla suostunut nukkumaan kuin mahallaan. Koko ajan neuvotaan käyttämään maalaisjärkeä ja sitten pelotellaan kaikenlaisilla riskeillä. Toivottavasti sitä osaa toimia oman lapsen kohdalla juuri niinkuin hänelle on parasta. Tästä onneksi asiantuntijatkin ovat samaa mieltä, että lapsen omat vanhemmat ovat hänen parhaita hoitajiaan ja että he tuntevat lapsensa parhaiten. Mukava oli tavata samassa tilanteessa olevia pariskuntia. Äitien kanssa vaihdettiinkin sähköpostit ja puhelinnumerot, jotta voi jatkossakin pitää yhteyttä.

Ai niin ja siis Mustanaamion kanssa on muutakin yhteistä kuin varjoissa kulkeminen vuorokaudenajasta riippumatta. Se on nimittäin mustat rinkulat silmien ympärillä.