Neuvola 8

Tämän päivän lyhyt uutisanti:

rv:t 34+5
painoa lisää 327g/vko
turvotus +/-
RR 129/76
pissa puhdas
Hb 122
vauvan sykkeet 150
liikkeet ++
ja sitten se murheenkryyni:
sf-mitta 27cm(!) Tämänkin se terkka sai kun venytti mittanauhaa ja käytti mielikuvitusta eli sama mitta kun neuvolassa 6... Se ois lähettäny mut äitipolille tarkastuksiin, mutta kun äitipolin lääkäriaikaan ei oo enää ku puoltoista viikkoa, ni se kuulemma riittää. Oon ite aika hermona. Välillä maltan ajatella niin, että kun vauvan pää on jo syvällä lantiossa ja oon aika pitkä niin mahan ei tartte niin isoks venyäkään. Ja kyllä terkkakin sano että aika syvällä kyljissä kynnetään myös, mutta silti sitä miettii että onko pienellä kaikki hyvin ja oonko ite tehny jotain semmosta mikä vähäisen kohdun kasvun aiheuttaa...

Suoraan kauhuelokuvasta

Otsikon teksti ei viittaa millään lailla minun olotilaani. Olo on suht hyvä (kop, kop) ja pollakin on melkein pysynyt kasassa. Oltiin tänään Miehen kanssa synnytysvalmennuksessa. Luento-osuuden jälkeen huumorintajuinen kätilö vei meidät tutustumaan synnärin puolelle. Kolmessa salissa viidestä oli toimintaa ja päästiin sitten koko ryhmä (noin 7 paria) tyhjään saliin katselemaan paikkoja. Rohkein meistä mammoista laitettiin testailemaan synnytysjakkaraa ja kätilö opasti miten synnytyksen edistymistä odottava äiti voi nojailla sänkyyn pystyasennossa ja miten mies toimii apuna eri vaiheissa. Viereisessä salissa olikin menossa juuri pahimmat hetket ja voitte kuvitella 7 ensisynnyttäjän ja heidän tukihenkilöidensä naaman värin, kun sieltä kuului vertahyytäviä kiljaisuja. Kätilö vaan totesi tyynenä, että tämä synnyttäjä ei oikein muista, että pitäisi keskittyä ponnistamiseen eikä huutamiseen. Me kaikki nyökyteltiin järkyttyneinä. Huuto jatkui kiljumisena ja murinana ja huutona ja kun meistä kaikki (mukaanluettuna minä) ei mahduttu lastenhuoneeseen katsomaan sen varustetasoa, jouduimme kuuntelemaan käytävässä viime hetken tuskia. Yht'äkkiä tuli aivan hiljaista, sitten kuului sieltä salista kätilöiden puhetta ja sitten alkoi ihana ääni: vauvan itku. Kyllä oli nieleskeltävä itse kunkin kyyneleitä kun tajusi, että juuri sen kymmenminuuttisen aikana joku koki elämänsä muistorikkaimmat hetket. Tuli itsellekin jo aika konkreettisesti sellainen olo, että odotus on loppusuoralla ja pian olen itse kiljumassa noissa samoissa saleissa tuskiani. Ja se palkinto, se on suurin mahdollinen.

Mahassa asuu Ricky Martin: äitipoli ja neuvola 7

On taas edellisen päivityksen jälkeen tapahtunut sekä itse raskaudessa että vauvan tuloon valmistautumisessa. Eilen istuttiin ylimääräisellä äitipolikäynnillä 2,5 tuntia. Käynti oli kyllä tiedossa etukäteen, eikä mikään yllätys siis. Käynnin tarkoituksena oli käsittääkseni arvioida veren hyytymistekijäriskejä, vaan nepä olikin jo siellä päättänyt asiat meidän odottaessa. Nyt sitten pistelen joka päivä mahanahkani alle piikkejä, jotka vissiinkin estää veritulppien muodostumista. Lääkkeet oli ihan kauhean kalliita, mutta jos joku ilo apteekissakäynnistä pitää ottaa niin se, että saatiin apteekin pienen kassin sijasta supermarket-kokoinen apteekkikassi. :D

Makasin polilla myös semmoisella sydänkäyrällä ja siitäkään en juuri saanut mitään tietoa ennen sanoja: "joo, makaa siinä sit semmonen 20 minuuttia paikallasi, tulen sitten takaisin. Paina aina mustaa nappia kun vauva liikkuu." No jes, arvatkaapa olinko osannut ottaa semmoista hyvää ja lokoista asentoa? No arvasitte luultavasti oikein: EN. Siinä sitten ehti tulla jo huono olo ja selkä meni jumiin ja sitä rataa. Onneksi mies oli viihdyttämässä. Aika pian kone rupesi piippaamaan, eikä kukaan silti tullut tarkastamaan tilannetta. Mies yritti ottaa selvää, mistä on kyse, mutta kone jatkoi vaan piippaamistaan. Kun sitten reilun puolen tunnin (!) päästä tuli toinen hoitaja päästämään meidät piinasta, hän ihmetteli miksen ollut soittanut kelloa laitteen aloittaessa rasittavan piippauksen. No hei, enhän tiennyt mikä kello ja missä ja mitä semmoisella tehdään. Hoh, kun oletetaan et tietää kaiken jo entuudestaan...

Ultraankin päästiin lääkärin vastaanotolla. Painoarvio oli 1800g, eli pikkaisen keskikäyrän alapuolella mennään. Ei ole kuulemma jättiläistä tulossa. Huh. On sillä pienellä jo aikas ahtaat tilat. Ei mahdu enää pelaamaan jalkapalloa, vaikkakin Kustavi ei ole sitä vielä älynnyt. Se harjoittelee yhä komeampia banaanipotkuja ja syöksytorjuntoja. Parhaiten Kustavi osaa kuitenkin pyörittää peppuaan. Se nousee ja laskee tuossa toisen tissin alla välillä niinkin ahkerasti että meinaa äidin lounaat nousta ylös. Mahassa asuu siis jonkun näköinen tuleva naistennaurattaja (tai sit jos sieltä tuleekin tyttö niin napatanssija) :D

Neuvolassa käytiin tänään. Tässäpä tilastoja:

rv:t 32+4
paino oli noussut juuri sallitun 500g/vko (nyt ollaan syöty hyvin)
Turvotuksia ei neuvolatädin mukaan ollut havaittavissa, vaan K-Raudassa neuvolan jälkeen olin turpea kuin... ööö... merimursu
RR 123/74
prot. -
gluk. -
SF 26cm Täti ei saanut venytettyä kahden mittauskerrankaan jälkeen edes samoihin lukemiin kuin edellisellä kerralla. Tipahdettiin siis käyrältä. Mutta koska olin käynyt juuri edellisenä päivänä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa, hän ei huolestunut.
Kustavi oli raivotarjonnassa edelleen, pää alaspäin siis
Sykkeet oli reppanalla taas vilkkaat 160, eilisellä sydänkäyrällä nähtiin paljon tätä korkeampiakin tuloksia. Rankkaa on vauvan elämä mahassakin.


Vaikka oma vointi on ehkä taas aavistuksen verran heikompi, muun muassa rakkaat ystäväni pahoinvointi ja kuvotus ovat palailemassa kesälomilta, odotus tuntuu sujuneen suht mukavasti ainakin tähän saakka. Ja nyt kaikki yhdessä paukuttamaan puuta... Toivottavasti siis myös loppu menee samaan tahtiin. Ressi on nostanut päätään ja se tietysti on omalle voinnille se pahin peikko. Eilen olin taas loman jälkeen eka päivää oikeesti töissä ja itse asiassa meni tosi mainiosti. Rästissä olevat työurakat kyllä ahdistavat... Mutta äitiysloman alkuun on aamukammassa enää 16 aamua.

Kotona ollaan myöskin edistytty. Ostettiin pinnasänky tutuilta ja se tönöttää nyt tuossa kulkuväylällä keskellä kämppää. Lisättiin myös kodin kaappivalikoimaa vielä yhdellä ja nyt Kustavilla on sitten kaksi omaa kaappia. Vielä pitäisi niillä K-Raudan tuliaisilla kiinnittää se seinään. Ehdittiin myös käydä taas reissussa ja koska reissu suuntautui vanhempieni luokse, tuliaisina oli sekä kankaita, että vaatteita. Ylläri. Ompelin sitten jo valmiiksi parit vaipan lisäimut. Kuulostaa erehdyttävästi siltä, että tietäisin mitä tein, mutta oikeasti niiden toimivuudesta ei ole mitään takeita. Semmoisia froteepötköjä ne on. Tekemällä oppii.

Nyt sitten ompeluopeni L pistää silmät kiinni eikä lue seuraavaa. Onnistuin ensimmäisen pötkön aikana saamaan ensin ylälangan poikki, siten että se karkasi myttyyn ylös, tämän jälkeen kuului naps, ja neula katkesi ja sitten vielä kruunuksi loppui alalanka kesken. Osasin toisen pötkön jo paremmin.

Tähän on hyvä lopettaa tämmöinen megapäivitys. Vaikenen taas.