Pääsiäisen jälkeen

Suklaamunat, pasha, pulla, jäätelö ja erilaiset täytekakut ja muut makeat upposivat turhankin hyvin. Vatsalaukku oli ehkä ehtinyt jo hieman kutistua pienien ruoka-annosten takia ja niinpä herkuttelu kostautui karmeiden vatsanväänteiden muodossa. Tosin pahoinvointi pysyi poissa aika tehokkaasti poissa palaten sitten tietysti kotona heti maanantaina. Mutta usko ja luottamus on kova siihen, että tämä tästä helpottaa, itseasiassa helpotusta on jo huomattavissa jo kotipuolessakin. Pääsin ylös sängystä tänään niin, ettei tarvinnut niin kamalasti keräillä itseään. Tosin sitten puuro ei maistunutkaan. Mutta ei kaikkea tarvitse kerralla saada.

Sain viikonloppuna seurata kahta 9 kuukauden vanhaa muksua. Suloisia vesseleitä molemmat. Poikaversio tosin ei ollut niin tutusta perheestä, että olisi uskaltanut kommunikoida hänen kanssaan. Tytöstä tulikin sitten paras kaverini, ainakin siihen asti kunnes pää muksahti Mount Onervan yli kiivetessä lattiaan. Sain myös alustavia vinkkejä vatsan kasvusta, sikiön liikkeistä, kantoliinasta ja kestovaipoista. Tosin nuo pari viimeksi mainittua tuntuu NIIIIIN kaukaisilta, että en osannut oikein vielä kysyä tarpeeksi. No jos tässä vaikka kesällä näkisi tätä äiti-ihmistä uudelleen, niin kyssäreitä on varmaan enemmän, mitä hän jaksaa vastata.

Vauvalehtiä ei niin kannattaisi kai lukea, koska huoli ja paniikki kasvaa aina kestämättömiin mittoihin. Rahatilanteesta huolestuminen ja muiden raskauskokemuksien vertailu ei aina helpota muutenkin ailahtelevaa mieltä. Tosin vauvalehdistä saa myös armottoman vauvankaipuun, kun niissä on toinen toistaan suloisemman näköisiä pikkuihmisiä. Olisipa jo syksy!