Ennen positiivisen raskaustestin tekemistä olin kovsti huolissani siitä, tulenko ikinä raskaaksi. Heti testin tekemisen jälkeen alkoi sitten toisenlaiset huolet. Nyt, luettuani erinäisiä nettisivuja, lehtiä ja kirjoja, olen täysin vakuuttunut, että a) raskaus on kohdunulkoinen, b) minulla on tuulimuna, c) en ole raskaana, vaan minulla on jokin kasvain. Johtopäätös: ei siis pitäisi lukea mitään tässä vaiheessa raskautta.
Niinpä olen kovasti haaveillut alkuraskauden ultrasta yksityisellä klinikalla. Kotikaupunkini kun ei sitä automaattisesti tarjoa. Mies on sitä mieltä, että ensin pitää kysyä neuvolan mielipidettä, mutta minä olen sellainen kärsimätön hökäle, etten jaksaisi millään odottaa neuvolakäynteihin saakka. Ehkäpä siis jo huomenna soitan ajan sekä neuvolaan, että sinne ultraan. Kovasti jo haluaisin nähdä minkälainen toukka siellä mahassa majailee. Rakas joka tapauksessa.
Pohdimme tällä hetkellä myös kovasti, millä aikataululla kerromme sukulaisille ja ystäville. Toisaalta mieli tekisi pamauttaa tieto kerralla koko maailmalle ja sitten taas toinen (pessimistinen) puoli kysyy, että haluammeko varmasti kertoa nyt JO kaikille, jos jotain pahaa sitten tapahtuu. Toisaalta, eihän ne ystävätkään ole tunnevammaisia idiootteja, etteivät osaisi huonon uutisen tullessa tukea. Äh. Pohdinta jatkuu.
Paavo kasvaa
Helmi kasvaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti