Turvoksissa

Maha on varsinkin iltaisin sen verran pömpöllään, että tietää tosiaan jonkun majailevan siellä. Tissit on raskaat ja varsinkin istuessa ne painaa mahaa, jos ei oo liivejä. Liivit puristaa. Kovasti täällä odotellaan Miinan jumppailuja tai lähinnä sitä, että ne tuntuisivat jossakin. Jumppailuthan me nähtiin jo edellisessä ultrassa. Istukka kun on etuseinässä, niin eipä mun huippuherkka tuntoaisti vielä mitään hipsaisuja erota.

Tänään kävin kysymässä KELAlta äitiyspäivärahasta ja kävi ilmi et jos vaan kunto ja kantti kestää, on aivan sama teenkö osan töistäni myös ensi syksynä. Äitiyspäivärahaan se ei vaikuta millään lailla. Monestakin syystä minun olisi hyvä touhuta ensi syksynä vauvan lisäksi pari tuntia viikossa muutakin... Mutta aika näyttää onko sellaiseen edes mahdollisuuksia ja tietysti Miina ennen kaikkea.

Mukava oli muuten saada selville, että yhdellä tutulla on LA pari viikkoa meidän jälkeen. Voi sitten vaihdella kuulumisia hänenkin kanssaan, eikä tarvitse aina piinata kaikkia kavereita vauvajutuilla. Ymmärrän kyllä, jos ne ei aina jaksa kiinnostaa. Ja tarkennanpa vielä että tähän asti kaikki on suhtautunu tosi hyvin, mutta jos ne vielä muutaman kuukauden päästä jaksaa yhtä kärsivällisesti nyökytellä, kyseessä on lehmänhermot.

Ensi viikolla on neuvola ja sit melkein tasan kuukauden päästä on rakenneultra. Tänään varasin. Kumma kun aina ennen neuvolaa tai ylipäätään jotain käyntiä tulee isoin huoli Miinan hyvinvoinnista. Ai niin, ja sitten rakenneultrassa saattaa nähdä, muuttaako Miina nimeään... ;)