Nyt kun alkujärkytyksestä on toettu hiukan, niin kertoilen lisää tämänpäiväisestä ja muutenkin. Olen jo jonkin aikaa itse ounastellut odottavani sittenkin poikaa, enkä osaa edes sanoa, mistä kummasta nämä ounastelut alunperin syntyivät.
Kätilö kysyi sitten ultratessa, että halutaanko tietää sukupuoli. Mies totesi heti, että kerro vaan jos se näkyy. Kätilö alkoi mutisemaan, että "voi hitsi kun ehti mennä ohi et justhan se tossa näky". Sit se kaivo jollain kelausmenetelmällä kuvan pakaroista ja niiden välissä törröttävästä ulokkeesta ja kysy et miltäs näyttää. :D Kumpikaan ei aluks sanonu mitään, mut sit sanoin et mitäs tosta pitäs nähä, kätilö naureskeli perään ja sano et kyllä tämä pojalta näyttää. Äitille soitin heti ultran jälkeen ja sanoin et kaikki on hyvin ja että vatsassani uiskentelee pitkä ja solakka poika. Sillä meni pasmat ihan sekasin ja se totes et voi kauheeta kun kaikki tavaratkin on tytöille. Kysyin heti, et mitkä tavarat. Kuulemma leikkihella ja astiat mökillä ainakin. Sanoin sit et eikös ne pojatkin voi leikkiä niillä... No, se vaatii hieman aikaa totutella tulevalta mummiltakin tähän tietoon, vaikkei tietysti missään vaiheessa olla oikeesti TIEDETTY odottavamme tyttöä.
Pääasia on se, että kaikki rakenteet oli löydettävissä ja tunnistettavissa. Vaikkei se täyttä varmuutta anna, niin voi ainakin jonkin verran huojentuneempana jatkaa terveen lapsen odotusta. Jännitin ultraa niin paljon että vatsa oli aamun kuralla ja nyt särkee päätä. Olin katsokaas ihan varma siitä, että joku raaja tai vatsalaukku puuttuu. Tulipa todistettua (taas kerran) ennakko-odotukset täydeksi pupuksi. Jee!
Hankintoja Kustavia varten (tai sillonhan se oli vielä Miina) ehdittiin tehdä eilen jo vähän. Ostettiin muun muassa turvakaukalo autoon ja sitten sorruin Ruskovillan kestovaippatuotteisiin. Ostin harsoja, riisipaperia, pari lisäimua ja villahousut varastoon. Ja sappisaippuaa ja villanhoitoainetta. Luulenpa, että tämän päivän jälkeen tarvikkeiden hankintatahti vain kiihtyy. Ollaan kuitenkin taas kuukausi kohta poissa lomailemassa ja sitten sen jälkeen on "enää" kolmisen kuukautta odottamista :D Onhan se hyvä olla ajoissa.
Oma olo on vähän parantunut. Kuvotus ei vaivaa enää kuin satunnaisesti. Suonenvetoja on ollu jaloissa ja selässä, ne harmittaa, mutta ensi viikolla kysyn neuvolassa lupaa magnesiumien syömiselle. Hengenahdistukset vaivaa edelleen, olen miettinyt että johtuuko ne huonosta istumisasennosta, siitepölystä vaiko siitä että sisäelimet ovat painuneet lähemmäs keuhkoja...?
Paavo kasvaa
Helmi kasvaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Vai niin, nyt täytyy oikein asennoitua uudelleen, onhan tässä onneksi aikaa kaikilla sopeutua uuteen tulokkaaseen Kustaviin! Iskä pääsee ainakin helpommalla kun ei tartte pyssyn kanssa ootella sit tyttöä kotiin ja äiti pääsee helpmmalla kun ei tartte menkkahöpinöitä pitää neidille. =)T: Erja ja Anna
Minäkin täällä taustalla seurailen teidän odotusta. Vai että vaihtui Miina sitten Kustaviin. Mulla oli vahva olo heti raskauden alussa että tyttö tulee ja niinhän sitten tulikin. En kanssa tiedä mistä se tunne tuli. :)
Hyviä hankintoja olet tehnyt, kantoliinakin on kuullemma hommattuna. Voin näyttää joitain sidontoja kun seuraavan kerran nähdään.
t.Essi (Annan sisko)
Tehän ootte oikein koko perheellä vieraillu :) Mukavata. Juu Essi, kantoliina on itseasiassa vielä matkalla postissa, mutta toivottavasti sen saisi ennen kuin taas seuraavan kerran tavataan. Jospa nyt kokeillaan sillain et teidän neiti olis vähän pirtsakampi koekaniini.
Ja tosiaan, tyttöä meille kaikki veikkas, mutta taitaa noissa jo alkuperäsissä blogikirjotuksissa lukea epäilykset pojasta. Mutta mahtavinta on se, että meille on tulossa vauva! (niin että jos ette vielä muuten tienny :D)
Lähetä kommentti